3.10.13

Matka Kokkolasta, Tukholman ja Berliinin kautta, Potsdamiin oli raskas, kuten oli myös koko tiistaipäivä. Oli tosi hyvä että lentokentällä vastassani oli oma tutorini, koska tuskin olisin yksin löytänyt kampukseen jossa ensimmäinen infotilaisuus pidettiin ja sieltä asuntolaan. Tämä huoneeni on nimenomaan asuntolassa, enkä tätä välttämättä asunnoksi kutsuisi. Olin kyllä odottanut hieman siistimpää, lähinnä puhtaampaa keittiötä ja suihkutiloja, mitkä näköjään jaan koko neljännen kerroksen kanssa, kämppisten sijaan. Onneksi vuokrasopimus on vain täksi lukukaudeksi, eli helmikuuhun, jolloin voin halutessani muuttaa. Sijainti tosin on hyvä! Asun vain lyhyen kävelymatkan päässä yliopiston pääkampuksesta ja minulla on kauppa sekä bussipysäkki aivan vieressä. Täällä on oikein kaunista ja vihreää! Asuntola on aivan pienen metsikön vieressä, mutta kuitenkin lähellä Park Sanssoucita.

Keskiviikkona tapasin muita vaihtareita kun vuorossa oli jälleen useampia infotilaisuuksia. Porukka vaikuttaa tosi lupaavalta! Vaikeahan se on tässä vaiheessa vielä sanoa, mutta uskon, että joukosta löytyy useampia tulevia ystäviä. Huoneeni Internet on vielä työn alla, mutta esimerkiksi kurssivalinnat on jo lähestulkoon tehty. Sain tutorini avulla tutustuttua tarjontaan ja lukkarin laadittua. En malta odottaa, että pääsen oikeasti opiskelemaan mm. neuro- ja psykolingvistiikkaa saksaksi! Kuin siistiä!!  Onneksi tässä on vielä 10 päivää aikaa totutella ennekuin opinnot alkavat, ihan kielen kehityksenkin kannalta. Vielä toistaiseksi tuntuu kyllä melko vaikealta kommunikoida saksaksi, saati sitten opiskella! Uskon kuitenkin, että tämäkin pian helpottuu, kun saan muiden vaihtareiden kanssa harjoitella.

Tänään on Erasmuksen leffailta ja huomenna järjestetään matka IKEAan.  On ihan kiva vihdoin saada tyyny, minkä päällä nukkua! Päätä ja niskaa on lievästi sanottuna särkenyt aamuisin.

Tämän julkaisen kampuksesta käsin. Toivottavasti saisin nettini pian toimimaan, niin elämä helpottuisi hieman!

Bis dann!

29.9.13

Muutto häämöttää jo. Kaikenlaiset huonot fiilikset alkavat vähitellen tehdä tilaa innostukselle ja huomenna lähden. Monet kyyneleet on jo vuodatettu ja lisää tulossa. Vaikka Suomea sinänsä tuskin tulen ikävöimään, jää tänne tietyt tärkeät asiat, kuten koira ja läheiset. Eilen kuitenkin ymmärsin, ettei jouluunkaan ole kuin muutama kuukausi, eli seuraavaan Kokkola-reissuun ei edes ole pitkä aika!

On aivan selvää, että alku tulee olemaan raskas, niin sopeutumisen kuin kielenkin suhteen. Tämä on ehkä se, mikä minua eniten jännittää, alku, ja vielä tarkemmin se, että Potsdamissa tulen tutustumaan samanikäisiin nuoriin vieraalla kielellä. Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi ilmaista itseäni saksaksi, vaan siitä, ettei se ole tunnekieleni enkä koe mitään omaa persoonaa puheessani. Kuulostaa varmasti oudolta, mutta törmäsin tähän jopa suomenkielisessä ympäristössä; puhe ei ole rentoa ja automaattista kuten ruotsiksi keskustellessa. 

Pari päivää sitten, kun kuuntelin musiikkia, sain kuitenkin vahvistuksen siitä, että kielitaitoa näyttää löytyvän. Aloin automaattisesti hyräillä mukana kappaleessa. Sanat menivät kyllä oikein, mutta väärällä kielellä. ”You’ve got..” olikin ”Du hast..”. Oli aika hassua huomata!

Olen kuullut Potsdamista pelkästään hyvää. Löysin Erasmusyhteisön Facebookista, tapahtumista on nyt enemmän tietoa ja tutoriinikin olen ollut yhteydessä. Järjestelyt alkavat olemaan ok, olen henkisesti suhteellisen valmistautunut lähtöön ja aika se vaan kuluu. Huomenna saan vielä veljentytön hetkeksi hoitoon ja illalla suunnataan vanhempieni kanssa Helsinkiin. Sieltä Tukholman kautta sitten Berliiniin. Olen hyvin odottavaisin mielin. Uskon viihtyväni ja saavani paljon uusia, hienoja kokemuksia. Vaihtovuosi on varmasti palkitseva ja kielitaito tulee toivon mukaan kehittymään hyvin. Eiköhän se jo ole pääasia!

Nyt alkaa kohta uusi vaihe elämässäni.
Kirjoitan lisää, kunhan ehdin ja pystyn, Saksasta.

Tschüß!

19.9.13

Ostin tänään järkkärin. Se on jo itsessään aikamoinen saavutus, koska oli tosi vaikeaa päättää minkä haluaisin.
Päivä menikin sitten siinä. Toivon, että kuvaaminen alkaisi pian sujumaan paremmin. Se on tosi hauskaa, mutta ihan hyvä että on yli viikko aikaa harjoitella ennen matkaa! En siis missään nimessä pidä itseäni minään huippukuvaajana, vaikka nämä kuvat julkaisenkin! Ideana oli se, että saisin Saksassa tärkeät hetket ja maisemat kunnolla ikuistettua. Olen tähän tosi tyytyväinen.

LLL - 16.9.13

Katselin televisiota ja mainoksen taustassa kuulin musiikkia, mikä herätti mielenkiintoni. Painoin tarkasti nimen mieleeni ja etsin kuulemani kappaleen käsiini youtubesta. Musiikki herätti minussa vahvoja tunteita, tykkäsin heti. Tästä tapahtumasta on nyt noin seitsemän vuotta, eikä mikään tai kukaan vieläkään vedä vertoja Placebolle – vaan bändi, joka on ollut läsnä koko teini-ikäni, on minulle aina vain tärkeämpi. Minun on vaikea uskoa, että kyllästyisin koskaan!

Kauan odotettu youtubessa livenä streemattu levynjulkaisuohjelma LLLTV on juuri loppunut. Aivan mahtava oli! Nyt en millään malta odottaa marraskuuta ja berliinin keikkaa, sitä, että kuulen tätä uutta tuotantoa livenä! Onneksi on jo lippu!

Öitä!

15.9.13

Melkein koko viikko kirjoittamatta blogiin. Tämä johtui siitä, että tein niin kuin lupasinkin, lomailin. Torstaihin asti otin ihan 100% rennosti, hammaslääkärissä käyntiä lukuun ottamatta. Tarvitsen elämässäni aina välillä tuota rentoa löhöilyä ja omaa aikaa. Perjantaina lähdin sitten flunssasta huolimatta Helsinkiin.

Kävin lounaalla, shoppailin ja nautin lempikaupungistani. Illemmalla oli reissun kohokohta, eli fuksiaiset. Sinänsä tosi omituista olla siellä pitämässä rastia, koska en tuntenut yhtäkään fukseista ennestään, mutta tosi hauskaa oli! Iltaan mahtui niin fukseihin kun vanhempiinkin opiskelijoihin tutustumista, saksalaismeininkiä, kauniita vaatteita, haalareita, häiriköitä, jätesäkkejä ja viiksiä, lahjuksia, tanssia, ja ennen kaikkea tosi paljon naurua, itkuakin. Nythän tuo vasta vaikeaa oli, koska tiesin, että oli pakko heittää hyvästit kaikelle sille, kunnes minua tullaan Potsdamiin moikkaamaan, tai palaan ensi vuonna takasin. Itkettää vieläkin kaikki ihanat keskustelut ja jäähyväiset. En voi kuin todeta, että saan olla onnellinen kun olen tuollaisen yhteisön itselleni löytänyt. Parempaa saa etsiä.

Lauantaina kävin vielä tyttöjen kanssa syömässä, jatkoin rahojen törsäystä ja liikuin illaksi Pohjanmaalle takaisin. Matkasta jäi tosi hyvä fiilis. Sain masentavan kesän jälkeen ladattua vähän pattereita ja hyvän olon. Huomenna taas hammaslääkäriin, mutta onneksi viimeistä kertaa. We-heeey! 

Rakas Bulbasaur-merkkini!

9.9.13

Oi onnenpäivää! Palautin tänään käännöksen! Viime viikko oli kyllä kaikin puolin rankka. Viikonloppu meni kääntäessä aamusta iltaan, niin kuin työn loppuhuipentumana. Eilen (sunnuntaina) sain yhden jälkeen urakan vihdoin valmiiksi! Tuo deadline tuntui kuin yliopistotehtävän palautuksen jälkeinen helpotus kertaa 1000. Ja siitä seurasikin sitten stressin purkautuminen - tänään on päätä särkenyt koko päivän ja silmäpussit loistaa kilometrien päähän. Käännöstyössä oli kuitenkin aika montakin hyvää puolta. Sain kokemusta, matkustusrahaa Saksaan ja opin sitä paitsi aika paljon eri juttuja työskentelytavastani, kääntämisestä, työkaluista.

Oli aamulla tosi outoa avata telkkari ja tajuta, ettei ole kiire mihinkään! Olen siis nyt virallisesti hemmottelulomalla, jos sitä siksi voi kutsua. Tänään minulle uusittiin tukka ja lähipäivät aion tehdä ihan vaan sitä mitä mieli tekee. Muuttoon on nyt 3 viikkoa, eli ”kohta” saan ruveta pakkaamaankin, ja ennen kaikkea perehtymään Potsdamin yliopiston käytäntöihin ja kurssitarjontaan tarkemmin. Jännittää.

4.9.13

Tämä päivä olisi voinut alkaa paremmin.
Kävin hammaslääkärissä.

Selvisin itse vastaanotolla käymisestä ihmeen hyvin! Kipasin sitten hakemassa itselleni jotain nestemäistä ruokaa, koska en pystynyt puremaan, kun puhuminenkin oli haasteellista. Kun nousin marketin pihalla autosta ulos ja lähdin puhelin kädessä liikkumaan kohti kauppaa, koko pää tunnottomana, pihaa hoitava työmies hymyili minulle leveästi ja kysyi "Are you calling me?" Ihan kiva yritys, mutta pystyin hädin tuskin aukaisemaan suuni vastaakseni. Näytin varmaan kovin fiksulta!

Jännitys on lauennut, suu on kipeä ja väsyttää. Nyt on mukavaa kääntää. Tottakai.

Kivun pitäisi kuulemma hellittää huomisiltaan mennessä. - Sitä odotellessa!

3.9.13

Kuuntelin tässä ihanan Gabrielle Aplinin tuotantoa ja törmäsin hänen coveriin Frankie Goes to Hollywoodin biisistä, josta taas muistui mieleen toinen versio kyseisestä kappaleesta, joka on aikoinaan ollut minulle tärkeä.
Luin siis koulussa hyvin lyhyen saksan, eli lukion kurssit kahdessa vuodessa. Joskus tämän lyhytaikaisen periodin alkuvaiheessa sain päähäni ruveta kuuntelemaan saksalaista radiota oppiakseni nopeammin. Hain eri vaihtoehtoja ja päädyin joksikin aikaa kuuntelemaan kanavaa Bremen Vier - ei mitään tietoa miksi! No mutta kuitenkin, tämä oli kai jonkinlainen hitti siihen aikaan, koska sitä soitettiin koko ajan, ja tykästyin. Ihanan rento hyvän mielen biisi! 

Viikko on jatkunut käännöksen parissa. Vielä viisi päivää jäljellä! Olen luvannut itselleni, että silloin alkaa loma. Estääkseni pääni hajoamisen kävin tänään myös kuuntelemassa taiteilijaa, joka kertoi töistään. Kunpa minulla olisi aika ja voima luoda jotain nyt! Inspiraatiota itse asiassa löytyy, mutta aikaa ei. En tiedä kuinka yleistä tämä on, mutta en pysty piirtämään tms. optimaalisesti väkinäisesti ja ilman oikeaa tunnetta. Yleensä onnistun silloin, kun minua ärsyttää oikein kovasti, olen surullinen, vihainen tai vastaavaa. Iloisena piirrän harvoin.

No, ehkä tartun kynään ensi viikolla!


 Kevään töitä, dramaattisia, kuten itse kevätkin: