29.7.13

Sain kirjeen postissa noin viikko sitten. "Tervetuloa Kokkolaan!", kuinka ironista! 3 kuukautta myöhässä, enkä todellakaan olisi tarvinnut muistutusta siitä, että asun täällä. Onnistuin kuitenkin saamaan kuvaan ehdottoman lempparipaikkani, leikkarin (14 ja 26, tummanvihreä alue kartalla). How sad!

25.7.13

Tänään en jaksanut enään sairastella ja vapaapäivä oli minulle suotu. Voin sanoa, että meikkaaminen pitkästä aikaa tuntui hyvältä. Huomenna takas töihin.

lomafiiliksissä

23.7.2013

Tell someone you love them today, because life is short. But shout it at them in German, because life is also terrifying and confusing.

Olin kyllä lauantain ja sunnuntain välisen yön vielä siinä uskossa, että pääsisin esimerkiksi uimaan sunnuntaina vapaapäivän kunniaksi, mutta miten kävikään! Sairastuin, heräsin aamuyöstä ja olen nyt sairastellut jo kolme päivää sohvalla. Jee. Toisaalta ihan odotettavissa kyllä, koska olen tänä kesänä ollut vaan kerran kipeenä. Toivottavasti huominen riittäisi ja pääsisin torstaina taas elämään. Tähän alkuviikkoon on kuitenkin mahtunut paljon erilaisia käänteitä, siksi liitin tähän tuon englanninkielisen tekstin, jonka löysin koneelta.
      Kunhan vaan jaksan, aion mahdollisimman pian hoitaa kaikki vaihtoon liittyvät jutut alta pois. Olen lahjakas stressaamaan asioita alitajuisesti, tekemättä niille mitään. Esimerkiksi vakuutus pitäisi hoitaa, ilmoittaa vaihdosta KELAlle ja yliopistoon, ja ruveta katselemaan lentolippuja, jospa sattuisin löytämään jonkun edullisen lennon. Lähes kiireisintä on uuden kalenterin hankinta. Nykyinen loppuu sunnuntaina, ja tuntuu ihan oikeesti vaikealta suunnitella ja lyödä mitään lukkoon, ellen voi kirjata tapahtumaa ylös!

Saa nähdä milloin saan yhtään mitään aikaiseksi.

20.7.13

Nyt on taas yski työviikko pulkassa. Väsyttää ja on kipeä olo. Itsepäs olen luvannut tehdä töitä niin paljon kuin tarvitaan, eli omapa on syyni taas. Huomenna on minulla vapaapäivä nro 15 sitten 5. toukokuuta. Tällaisen työtahdin mukana oppii tosiaan arvostaa omaa aikaa, ”lomaa”. Toisaalta, ei minulla nyt mitenkään erityisen paljon muutakaan tekemistä täällä ole. Perhettä lukuun ottamatta lähes kaikki minulle tärkeät ihmiset asuvat kaukana Kokkolasta. Tällä hetkellä tähtäimessä on 12.8, jolloin on yliopistolla Erasmus-vaihdon lähtö-orientaatio, mikä tarkoittaa minulle matkaa Helsinkiin!
          Olen saanut asetettua itselleni monta muutakin päämäärää, mitä varten jaksaa tehdä töitä ja muuta. Yhden niistä varmisti eilen Itella. Lippuni Placebon Berliinin keikalle tuli nimittäin postiin! 28.11 o2 World Berlin-areenalla. Konsertista tulee varmasti aivan loistava! Lisäksi suunnitteilla on astetta luovempi projekti. Siitä lisää vähän myöhemmin.

 

Iloisena fuksiaisissa. PItäis oikeesti kasvattaa viikset! ¤ RH

Öitä!

11.7.2013

IIIKS! Joku alla olevista asuntoloista voi parin kuukauden päästä olla mun koti! Asunnonhakulomake siis lähetetty. Tulos selviää kyllä vasta syyskuussa, mutta silti. Kai mulle nyt joku nurkka on löydettävä.

Weitere Informationen zum Ankunft und Semesterstart  in Potsdam werden Sie ca. Mitte August erfahren. Bis dahin wünschen wir Ihnen alles Gute mit den Semesterprüfungen an ihrer Heimatuniversität und für die Vorbereitung ihres Studienaufenthaltes in Potsdam.

Universität Potsdam

Akademisches Auslandsamt

- Danke!

11.7.13

Olipas aktiivista bloggailua! Hiljaisuus johtui lähinnä siitä, että tekemistä yksinkertaisesti oli liian paljon. Hyvä asia sinänsä, mutta blogi sai jäädä. Ensimmäinen yliopistovuosi takanapäin ja Kokkolaan on taas muutettu. Olen jo pari kuukautta tehnyt täällä töitä ja päässyt ihan suhteellisen hyvään rytmiin täällä, vaikka aluksi tuntuikin toivottomalta muuttaa takaisin maalle Helsingistä. Täällä ei yksinkertaisesti tapahdu mitään. Aluksi lähes asuin kukkakaupassa ensimmäiset 1,5 kuukautta ja nyt myyn marjoja marketin edessä. Raskasta, mutta minkäs teet. Kesä on minulle nyt vähän niin kuin tauko pattereiden lataamista varten, ennen kuin taas lähden maailmalle. Vielä kauemmas tällä kertaa. Minulla on ollut runsaasti aikaa ajatella ja miettiä asioita, enkä ole voinut olla muistelematta kulunutta vuotta. Ihmeellistä, miten uusi ympäristö on saanut muutoksia aikaan, myös itsessäni. Ehkä parasta yliopistoon lähdössä oli se, että vihdoin löysin paikan, missä oikeasti toteuttaa itseäni. Useasti olen myös ikävöinyt ihmisiä, jotka tekivät vuodesta mitä oli. Ihmissuhteet ovat jänniä, niin hyvässä kuin pahassa.

Kuva germanistikirjaston avajaisista. RH

           Opin myös opintojen myötä tarkkailemaan abstraktimpaa ympäristöäni, kielenkäyttöä.  Johtuu todennäköisesti osittain myös liiallisesta kiinnostuksestani ja pikkutarkkuudestani, mutta olen syksystä lähtien seurannut, ja puhunut ikuisuuksia koodivaihtelustani. Ensimmäiset kuukaudet Helsingissä olivatkin juuri tästä syystä minulle aina haasteellisia, ennen kuin opin sopeutumaan stadin puhetyyliin. Tämä koski niin suomen- kuin ruotsinkieltä. Minua kiehtoo kovasti se, kuinka usein koodia vaihtelen, lähes huomaamatta. Kotona vedän puhdasta Kokkolan murretta, muodollisimmissa tilaisuuksissa, kuten töissä tai yliopistolla, yleiskieltä, ja ystävien kesken taas puhekieltä. Minusta on ihmeellistä, kuinka automaattista tämä on. Vielä lähemmin kun tarkkailee, olen huomannut kuinka vaihtelua on jopa äännetasolla. Ei siitä kuitenkaan sen enempää! Minut kunnolla tuntevat ovat jo monesti saaneet kuulla siitä.
           Olen jo saanut vahvistukset, stipendi myönnetty ja kämpän metsästys on alkamassa. Ensi vuoden oleskelen Saksassa, Potsdamin yliopistolla. Tavoitteena on saada sujuvuutta Saksan kieleen, mutta onhan se aivan mahtavaa, että pääsen sinne opiskelemaan nimenomaan kielitiedettä, lingvistiikkaa! Kauan luulin kieliopin kiinnostavan mua, mutta viime vuonna selvisi, että juuri kielitiede on se mun juttu, varsinkin fonologia. Sitä paitsi pääsen taas uuteen ympäristöön. Se tarkoittaa uusia kielellisiäkin haasteita, mutta myös uusia ihmisiä ja ”uutta” kulttuuria. Vaikka mulla oikeastaan jo nyt on ikävä kaikkia rakkaita, Helsinkiä ja muuta, tulee vuodesta varmaan upea! 

Blogin tarkoitus siis muuttuu nyt. Aivan turhan plörinän, ja jopa hiljaisuuden sijaan kirjoitan nyt vaihtovuodestani. Tietysti kyllä paljon muustakin, mutta kuitenkin. En malta odottaa!